Minä 2.0

P7050216.jpg

Päätin kirjoittaa tästä hetkestä, vähän aiemmasta ja avata tämän kauan harkitun blogin viimein tänne. Yritän pitää tekstin lyhyenä ja ytimekkäänä, niin että nykypäivän ihminenkin sen jaksaa lukea. Asiaa tosin on paljon, joten en lupaa mitään. 

Vuosi sitten maaliskuussa tein ison päätöksen, ison mutta selkeän. Päätin lopettaa koko siihen astisen elämäni täyttäneen harrastuksen, ammatin, ja intohimon, jääkiekon. Oli niin selkeä tunne, että haluan sukeltaa uuteen. Sukeltaa niin kovaa kuin vain ikinä.

P7060111.jpg

Yhden intohimon loputtua, tilalle tuli uusi, vähintään yhtä merkittävä - valokuvaus. Aloin käyttämään kaiken mahdollisen aikani kuvaamiseen ja retkeilyyn, luonnossa olemiseen. Se ei ole tähän päivään mennessä tuntunut hetkeäkään uhraukselta. Keväällä 2018 puhelinhaastattelun kautta kävi seuraava iso asia toteen, pääsin Eerikkilään opiskelemaan erä- ja luonto-oppaaksi. Asiat alkoivat edetä aivan valtavalla vauhdilla. 

Kesän lopulla koulu sitten alkoi. Alkuvaelluksella tutustuttiin aika paljon jo lyhyessä ajassa toisiimme uusien luokkakaverieni kanssa ja aika nopeasti kävi ilmi, kuinka hyvä porukka meillä on kasassa, mukaan lukien opettajat. Kesä vaihtui syksyyn ja kaikki tuntui koko ajan uudelta, hyvällä tavalla. Retkellä oltiin milloin missäkin. Yksi syksyn mieleenpainuvimmista retkistä oli 36 tuntia kestävä vaellus, jossa meidät heitettiin autosta pareittain jonnekin keskelle ei mitään kartta kädessä ja kerrottiin, että ”ette ole tällä kartalla, etsikää tienne kartalle takaisin”. 36 tunnista tulikin 24 tuntia, kun paineltiin vauhdilla 50 kilometriä rinkat selässä. 

P7050250.jpg

Talvi alkoi ja meistä oli hioutunut eräänlainen perhe. Kaikilla oli oma paikkansa, vahvuutensa ja heikkoutensa, mutta kaikki hyväksyttiin juuri sellaisina. Talven ehdottomana kohokohtana teimme hiihtovaelluksen Hammastunturin erämaassa. Jouduimme äärimmäiseen testiin pakkasen kanssa, sillä ensimmäisenä iltana pakkanen kipusi -35 asteeseen. Nukuimme siis teltoissa. Toisen hiihtopäivän aamu oli vuoden haastavin (ellei puhuta pikkujoulujen jälkeisestä aamusta). Herääminen noissa pakkaslukemissa on rajua. Kaikki on jäässä, paitsi kuuma vesi termarissa eikä makuupussista tee mieli tulla ulos. Toinen yö olikin vielä ensimmäistä kylmempi, pakkasen käyden kylmimmillään -42 asteessa. Kolmantena päivänä hiihdimme turvallisuussuunnitelman sanelemana pois erämaasta.

Talven aikana sain olla Lapissa ja pohjoisessa paljon. Lupasin itselleni, että koulun jälkeen muutan Lappiin. 

P7050206.jpg

Kevät-talvella edessä siinsi työharjoittelu, jonka itse suoritin kahdessa eri yrityksessä Pohjois-Norjassa. Sain erittäin hyvää kokemusta, pääsin näkemään kaksi todella eri mittakaavan yritystä. Harjoittelun loppuvaiheilla tein myös ensimmäisen palkallisen opastukseni 47:lle ei englantia puhuvalle turistille. Siinä heitettiin poika kehään selviämään, selvisin, haha!

Norja oli upea ja jäi kaipuu, ehkä vielä joskus muutan sinne! Tai siis, joskus vielä muutan taas sinne! 

NEF_5285.jpg

Harjoittelun jälkeen koulu jatkui vielä kesäkuun loppuun asti retkeillen, lintuja ja kasveja opetellen. Kesäkuussa luvassa oli vielä yksi hieno retki; melontavaellus Itä-Suomessa. 4 päivää meloimme Jongunjoella ja nautimme vielä viimeisen retken toistemme seurasta. Syntyi jo pieni haikeus, että kohta tämä kouluvuosi loppuu. 

Ja niin se sitten loppuikin, meistä tuli luonto- ja eräoppaita. Sellaisia moderneja, nykyaikaisia, kestäviä ja ihmisystävällisiä. Jokainen omalla persoonallisella tavallaan, omilla vahvuuksillaan. 

Suunnitelmani koulun loputtua olivat olleet jo selkeät pitkään. Muutaman päivän päästä alkaa kesän siistein ja ainut iso työprojekti, kun kuvaan Marianna Zaikovaa, joka pyöräilee Suomen päästä päähän, hyväntekeväisyystempauksena Oikeutta eläimille. 

NEF_4728.jpg

Mitä sitten sen jälkeen? 

Tämän kuun lopussa muutan pieneen punaiseen ”tönöön” eli mökkiin, Kuertunturin juurelle, Äkäslompoloon. Aloitan työt elokuun alusta 7 Fells hostellilla. Sinne olisi tarkoitus suunnitella ja toteuttaa kaikenlaista retkitoimintaa. Ruska-aikaan onkin jo tulossa yksi iso projekti, josta kerron lähitulevaisuudessa lisää! 

Ja niin, aikamoinen vuosi tämä on ollut, tuntunut välillä hieman hankalalta kertoa ihmisille mitä milloinkin tapahtuu. 

Tänne aion kirjoitella miltä elämä pohjoisessa maistuu, aion myös kertoa retkistä rehelliseen sävyyn ja saatanpa joskus kirjoittaa jostain aivan muustakin. Tämä on aika uutta mulle! 

P7060162.jpg